Yhdessä.
Tämä on vaalisloganini ja asia, johon haluan uskoa.

Olen kuitenkin huolissani tästä ajasta, jossa yhdessä tekemisen määrä on vähenemään päin.

Toimin tyttärieni koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajanaa, ja ikäväkseni olen huomannut yhteisen tekemisen innokkuuden vähenevän vuosi vuodelta. Me vanhemmat olemme mieluusti tuomassa ja kuskaamassa lapsiamme eri paikkoihin, myös vanhempainyhdistyksen järjestämiin tapahtumiin. Mutta jos itse pitäisi tehdä jotain niin, jopas menee vaikeaksi.

Tyttärieni koulussa on reilu 300 oppilasta. Arvaan, että perheitä on noin 150. Siltikin, vanhempainyhdistyksen kokouksissa samat, noin 10 perhettä, osallistuvat kokouksesta ja vuodesta toiseen. Olenko kenties epäonnistunut viestinnässä, eikä kokouskutsu ole tavoittanut kaikkia? Vai todennäköisemmin, ovatko vanhemmat niin kiireisiä, etteivät ehdi suunnittelemaan yhteisiä tapahtumia? Mikä tekisi juuri vanhempainyhdistyksen toiminnasta niin mielekkään, että vanhemmat haluavat osallistua? Kun on niin paljon kaikkea muutakin.

Miten saataisiin passiivisista 140:stä perheestä mukaan edes 10, jotta tekijät välillä vaihtuvat ja saataisiin uusia ideoita.
Kerro minulle, jos tiedät :)